Luennolla käsiteltiin
johtamisen historiaa ja esiteltiin johtajuuden erilaisia pinnalla olleita
tyylisuuntia ja ajattelutapoja. Keskustelua heräsi myös kysymyksestä synnynnäisyydestä
johtajuudesta. Aiemmin on ajateltu, että johtajaksi synnytään, kun taas
nykyisin on vallan näkemys, jonka mukaan hyväksi johtajaksi voi kasvaa ja
kehittyä. Luennolla myös suhtauduttiin kriittisesti keittiöpsykologien
suosimaan ajatukseen siitä, että jo päiväkodin hiekkalaatikolla voi nähdä, kuka
on johtaja, kenestä sellainen kasvaa ja kuka tulee olemaan koko elämänsä
toisten seuraaja. Itse kuulun tähän velitieteilijöiden koulukuntaan, joiden
mukaan päiväkodin hiekkalaatikon määräysjärjestys kertoo paljon
tulevaisuudenkin roolista johtajana. Itse pidän tätä nuoressa iässä näkyvää
järjestystä lähinnä suuntaa-antavana, mutta kuitenkin melko hyvin paikkansa
pitävänä. Toki on useita poikkeuksia, jotka kasvavat johtajan rooliin vasta
myöhemmällä iällä tai niitä, jotka eivät ikinä esimerkiksi työelämässä ota ja
ansaitse vastuuta samoissa määrin mitä päiväkodin hiekkalaatikolla.
Mielestäni
hyväksi johtajaksi osittain synnytään, mutta eritoten kasvetaan. Tämä
kasvuprosessi tosin alkaa jo aivan vauvaiästä ja jatkuu päiväkodin kautta koko
ihmiselämän. Hiekkalaatikolla johtajan ominaisuuksista tai niiden puutteesta
saa jo joitan merkkejä. Toki vaikkapa työelämänsä alkutaipaleella täysin
johtajaksi soveltumaton henkilö voi myös kasvaa vakuttaavaksi johtajaksi, mutta
tällainen myöhäisempi kehitys on harvinaisempaa ja usein vaatii jonkin
radikaalin muutoksen, kuten uuden työpaikan tarjoaman tiiviin yhteisön tai täysin
uuden asuinpaikkakunnan – tai maan ja sitä kautta uudet sosiaaliset ympyrät.
Usein
nuorena johtajan asemissa toiminteet henkilöt tulevat toimimaan johtajina myös
myöhemmin työelämässä. Oppilaskunnan puheenjohtajana, juniorijoukkoiden
valmentajana tai nuorten leiriohjaajana toimiminen ovat tärkeitä mahdollisuuksia
nuorille todella oppia johtamista parhaassa mahdollisessa asemassa: johtajana
todellisessa tilanteessa. Usein tällaisissa toimissa ollessaan nuoret huomaavat
itsekin, ovatko he kykeneivä johtajaksi vai eivät tai pitävätkö he muiden
johtamisesta vai eivät.
Ehkä yksi
parhaista esimerkeistä on varusmiespalveluksen johtajakoulutus, mutta
erityisesti reserviupseerikurssi. Todella moni nykypäivän merkittävässä asemasta
olevista johtajista on käynyt RUK:n. Tämä ei tarkoita, että kaikki kurssin
käyneet olisivat hyviä, kelvollisia tai edes johtaja-ainesta ylipäätään, mutta
tuossa 20 vuoden iässä johtajaksi tiedostaen tai tiedostamattaan pyrkivät
ihmiset alkavat erottua todella selkeästi.
-JP
