Luennolla käytiin läpi innovaatioiden ja muutoksen johtamista. Innovaatiolla siis tarkoitetaan eräänlaista uutta ideaa, käytäntöä tai esinettä. Muutos taas on siirtyminen tilasta toiseen.
Innovointi on luovaa prosessia jonka seurauksena joskus syntyy uusi merkittävä innovaatio. Innovointi ei läheskään aina mene oikeaan suuntaan sillä vain pieni osa innovaatioista onnistuu saavuttaen suuren suosion. Tämä on nähtävissä myös alemmalla tasolla pienemmissäkin yhteisöissä kuten vaikkapa ala-asteella keksiessä uusia leikkejä. Loppujen lopuksi niitä syntyi melko harvoin; suurimman osaa ajasta leikittiin vanhoja hyväksi todettuja leikkejä ja uusia keksittiin arviolta muutama vuodessa.
Innovointia kuten luovuutta yleensäkin edistää niin sanottu laatikon ulkopuolinen ajattelu. Innovoinnin pitää saada tapahtua vapaassa ympäristössä ilman rajoituksia sekä henkilöiden välisen viestinnän pitää olla tehokasta. Esimerkiksi monet ala-aste leikit tyssäsivät siihen kun opettajat kielsivät ne. Toki innovaatiot voivat olla hyviä tai pahoja.
Uusi innovaatio on se joka usein käynnistää muutoksen. Muutos on pitkällä aikavälillä välttämätön yrityksen kannalta sillä ympäristö muuttuu jatkuvasti. On olemassa erilaisia muutosprosesseja, toiset ovat radikaalimpia, toiset varautuneempia. Muutos aiheuttaa aina jonkinmoista kaaosta joka on järjestyksen eli kosmoksen vastakohta. Tämän takia osa pelkääkin muutosta. Niin sanottu suunniteltu muutos pyrkii vähentämään muutosprosessin aikana esiintyvää kaaosta.
Muutokseen sisältyy erilaisia henkilörooleja yhteisön sisällä: tarkkailija, innostuja, kriitikko ja kyynikko. Mielestäni nämä kaikki ovat tärkeitä muutoksen tapahtuessa, tällöin yhteisö on kuin useista ruumiinosista koostuva eliö. Jos yhteisössä on vaan pelkkiä kyynikoita muutosta ei ikinä tapahdu ja koko yritys todennäköisesti kaatuu. Jos taas on pelkkiä innostujia on riskit todella suuret ja saattaa lopputulos todennäköisemmin olla sama. Kuitenkin innostujan rooli on parempi kuin kyynikon sillä silloin edes jotain tapahtuu.
